Yhtäkkiä aivan yllättäen olin hieman erikoisen myymälän ovella, kävelin tietty sisälle uteliaana. En ollut koskaan nähnyt niin erikoista kauppaa. Kaikki hyllyt olivat siis täynnä mitä erilaisempia täyslihapatukoita. Oli ihan pienen pieniä ja laihoja kulleja, rakkaalla lapsella on monta nimeä, näitä myös kyrviksi kutsutaan. Keskikokoisesta hieman mittavampaan ja lopuksi tulivat polviin asti yltävät ja superpaksut tummaihoiset mallit.
Otin ostoskorin ja mietin, millaisia patukoita ostaisin. Pikkuiset maksoivat vähiten, niitä sai 10 eurolla. Mutta jumbomallit maksoivat eniten, niistä joutui pulittamaan likemmäs 500 euroa! Haaveenani oli ollut pitkään löytää tälläinen roteva ja kookas etninen malli 🙂
Ajatukseni jo pyörivät villisti visan vinguttamisessa, mutta yhtäkkiä koko myymälä katosi jonnekin ja koko patukkakokoelmani pyöri jaloissani ja ihmiset tuijottivat minua… Tietty olin myös ilkoisen alasti julkisella paikalla, onneksi en ollut ehtinyt sovittaa ostoksiani mihinkään reikään 🙂 Heräsin hätkähtäen hengästyneenä jahikisenä sydän pompottaen, ja tuumasin ettei nyt onneksi tarvinnut ajatella visan saldoa…
Soittelemisiin, Vivian, 246.