Estot unholaan

Napostelin hieman suolapalaa samalla kuin siemailin herkullista drinkkiäni. Seuraavaksi biisiksi olin valinnut Suomen viime vuoden euroviisuedustajan, eli Windows95manin No Rules. Yleisöni oli jo ottanut sen verran pohjia, että pahimmat estot olivat jääneet unholaan. Vierelläni alkoi tanssia miehiä pelkissä pienissä tangoissa, mutta nautin silti esiintymisestä ihaillen yhtä aikaa komeita mutta sangen päihtyneitä tanssipoikiani.

Miehet hoilasivat estoitta No Rules! ja he alkoivat olla melkein hikisiä kappaleen päättyessä. Olin valinnut huumoriakin ohjelmaan ja seuraavaksi mentiin viime vuosituhannelle vuodelle 1984 ja en tiedä lukijani muistatteko esiintyjän nimeltä Divine? Olin valinnut hänen kappaleensa I am so beautiful. Hän oli siis transvestiitti jo aikoinaan. Miltei kaikki miehet hoilasivat kanssani Im so beautiful, cant you see, look at me!

Ollaan kauniita, Vivian, 246.

Miesstrippari

Paikalle asteli rehvakkaasti tummaihoinen komistus, jonka lihaksikkaassa ja hyvin muodostuneessa timmissä kropassa meikäläisen silmä suorastaan lepäsi. Hän alkoi tanssia rytmikkään musiikin tahdissa tottunein ammattilaisen askelin, ja täytyy myöntää, että nämä vapaaehtoiset amatööri tanssipojat, jotka olivat omissa esityksissäni olleet taustatanssijoita, jäivät armotta statisteiksi tämän Afrikan pojan rinnalla.

Hän vähensi vaatteita musiikin tahtiin ja odotin jännittyneenä että sukukalleudetkin tulisivat esiin. Lopulta ne paljastuivatkin ja hän alkoi heiluttaa isoa paksua kyrpäänsä kuin helikopteria ikään. Katselin sitä miltei kuolaten ja mietin että miltähän se tuntuisi, jos tositoimiin pääsisi.

Hän käveli viereeni, ja kysyi haluaisinko koskea kun olen yksityisasiakas.  Juu, tokihan minä, kujersin hänelle, ja kosketin etelän boaa varovaisesti sormellani…

Soittelemisiin, Vivian, 246.