Illalla myöhään minulle toimitettiin pieni hyvin salainen kirje, jossa ehdotettiin salaista tapaamista luonnon helmassa myöhään illalla. Allekirjoitus oli psalmi 129 salaperäisesti. Osasinkin aavistaa munkeilla hieman hillojen kiehuvan päivällisten tapahtumien johdosta. Luostarin meno oli makuuni turhan rauhallista menoa, kaikki maallinen viihde oli kiellettyä. Aika kului askareiden parissa, meditoidessa ja erilaisissa hartaustilaisuuksissa.
Maltoin tuskin odottaa iltaa, ja mietin mitenkähän hyvin kohonneita ja meheviä munkkeja tulenkaan tapaamaan. Uskoin monen olevan melkoisessa puutteessa, vaikka miten olisivat siveys- ja kuuliaisuuslupauksen antaneet. Lähdin innokkaana salaa kävelemään Lintulasta kohti päivällistä tapaamispaikkaamme. Siellä minua odottikin jo pari nuorehkoa kuuliaisuusveljeä, jotka olivat löytäneet jostain viinipullon ja mukeja mukaansa. Joimme hieman ja keskustelimme niitä näitä elämästämme….
Soittelemisiin, Vivian, 246.