Otimme juhannusaattona Holmesin kanssa muutaman napanderin juhlan ja juhannuksen kunniaksi. Tautini alkoivat kummasti hellittää keskiyön lähestyessä, ja kerroinkin Holmesille, että nyt on pakko tehdä juhannustaikoja jo ihan perinteidenkin vuoksi.
Hän hymähteli vouhotuksilleni ja ei varmaan edes kuunnellut kunnolla, koska oli niin keskittynyt johonkin tylsään jalkapallo-otteluun tai vastaavaan. Niinpä viuhahdin huoneen ovesta ulos lähes huomaamatta.
Melko läheltä löytyikin niitty, jossa oli paljon ihania luonnonkasveja. Riisuuduin nopeasti Eevan asuun ja aloitin kukkien keräämisen. Löysin myös vanhan kaivon pellon laidasta, ja muistelin että sieltä voisi kuvastua tulevan ylkäni kasvot kun kurkistaisin sinne. Kurottauduin katselemaan kaivon sisälle ja tunsin äkki arvaamatta jonkun tarttuvan lujaa paljaista lanteistani kiinni.
Soittelemisiin, Vivian, 246.