by Vivian -

Keikkuva hytti

Juttelimme Mr Holmesin kanssa ummet ja lammet elämiemme hurjista mutkista ja tarinoista. Hän kuunteli juttujani Amerikan reissusta, meidät vihkineestä Elviksestä ja suhteemme karusta lopusta. Hän nauroi katketakseen luostarireissulleni ja kiihkeille munkeille.

Nautimme välillä hiljaisista metsämaisemista ja hänkin kertoi minulle elämästään. Hän oli vasta eronnut ja kertoi ajaneensa jo yli 20 vuotta ympäri Suomen maata, jolloin moni mutka, järvi ja lampi oli käynyt tutuksi.

Aikamme ajettuamme otimme pienen tauon ja naureskelin Holmesin Jonesille, että keinuukohan tämä rekka-auto kuten pieni henkilöauto, kun laitetaan oikein kunnolla lihaa piiloon… Jones totesi kuivasti, että hänen pitkän kokemuksensa mukaan korkeintaan rekan hytti voi hieman hytkyä. Mistäs asennosta se neitokainen nyt haluaisi, Holmes totesi minulle kuivasti virnistäen.

Soittelemisiin, Vivian, 246.

 

by Vivian -

Matkalla pohjoiseen

Yritimme siistiytyä parhaamme mukaan suhteellisen ahtaissa tiloissa lemmenleikkiemme jälkeen. Lähde tyttö kanssani pohjoiseen, Holmesin Jones murahti minulle. Aika tulee pitkäksi yksin ajaessa ja jos kyllästyt minuun voit aina hypätä jossain asemalle junaan, niin pääset takaisin etelämmäs.

Kerroin viettäväni pienoista lomaa ja pitäväni töistä sapattia vaihderikkaan Yhdysvaltain reissun jälkeen. Keksinkin että pohjoinen suunta olisi myös hyvä mahdollisuus rentoutumiseen ja rauhoittumiseen retriitin päätyttyä suhteelliseen lyhyeen, koska aiheutin liikaa kiehumista munkkien keskuudessa. Lisäksi en ollut koskaan aiemmin käynyt Lapissa, joten nyt oli mahdollisuus päästä sinne edullisesti ja hyvässä seurassa.

Aterioimme ja otin tavarakassini ja istahdin rekkakuski Jones Holmesin viereen ja otimme yhdessä suunnaksi pohjoisen.

Soittelemisiin, Vivian, 246.

 

by Vivian -

Kielletty hedelmä

Eipä muuta sitten kun pakkaamaan pikaisesti kimpsut ja kampsut, olinkin jo kyllästynyt näin hiljaiseen elämään 🙂 Olikos se nyt minun syytäni, kun munkkien hillot alkoivat kiehua liian kuumina… Ilmeisesti meidän viettämä maallinen meininki oli jo levinnyt muuallekin luostariin seksuaalisen kuhinan merkeissä. Kaikki munkit olisivat halunneet maistaa kiellettyä mehukasta hedelmää…

Abbedissa valvoi poistumistamme henkilökohtaisesti kantaessani tavarani autoon eikä jostain syystä sanonut minulle että tervetuloa takaisin. Meno oli kyllä minun makuuni liian tylsää ja arkista, eikö se elämä ole sitä varten että siitä saa iloita ja nauttia.

Ajaessani alkoi aurinko paistaa ja kuuntelin iloista maallista musiikkia, huvitti kun Syntisten pöytä alkoi soida radiossa ja minuakin alkoi naurattaa ja laulattaa ihaillessani hienoja maisemia ympärilläni….

Soittelemisiin, Vivan, 246.