Kokkasimme kovasti pienessä hiprakassa, uudet perunat olivat tulella ja grilli kuumana. Camilla pilkkoi salaattia ja varoitimme häntä terävästä veitsestä, ettei hän vain tapaturma-alttiina henkilönä teloisi itseään kun vauhti oli kova salaatin, kurkun, tomaatin ja paprikan kanssa.
Suunnittelin lihoja grillatessani, että voisimme ennen keskiyötä vilahtaa naapurien pihoille nakupelleinä, ellei sitä ennen meille siunaantuisi mitään säpinää tänne pastorin komealle huvilalle. Annabel hieman mietti, että uskaltaisiko tänne kukaan ylimääräinen tulla, koska täällä oli kumminkin kolme vantteraa könsikästä jo valmiiksi paikalla.
Sotasuunnitelmana meillä oli karata, kun miehet olisivat saunomassa tai sammuneet, kumpi näistä vaan olisi lähempänä parhainta ajankohtaa, eli lähinnä yöttömän yön keskiyötä. Ja kuinkas sitten kävikään…
Soittelemisiin, Vivian, 246.