by Vivian -

Keikkuva hytti

Juttelimme Mr Holmesin kanssa ummet ja lammet elämiemme hurjista mutkista ja tarinoista. Hän kuunteli juttujani Amerikan reissusta, meidät vihkineestä Elviksestä ja suhteemme karusta lopusta. Hän nauroi katketakseen luostarireissulleni ja kiihkeille munkeille.

Nautimme välillä hiljaisista metsämaisemista ja hänkin kertoi minulle elämästään. Hän oli vasta eronnut ja kertoi ajaneensa jo yli 20 vuotta ympäri Suomen maata, jolloin moni mutka, järvi ja lampi oli käynyt tutuksi.

Aikamme ajettuamme otimme pienen tauon ja naureskelin Holmesin Jonesille, että keinuukohan tämä rekka-auto kuten pieni henkilöauto, kun laitetaan oikein kunnolla lihaa piiloon… Jones totesi kuivasti, että hänen pitkän kokemuksensa mukaan korkeintaan rekan hytti voi hieman hytkyä. Mistäs asennosta se neitokainen nyt haluaisi, Holmes totesi minulle kuivasti virnistäen.

Soittelemisiin, Vivian, 246.

 

by Vivian -

Karvas totuus

Pukeuduimme mahdollisimman nopeasti kattoterassilla vallitsevan kaaoksen keskellä ja juoksimme portaita pitkin omaan sviittiimme. Riisuuduimme ja menimme vuoteeseen lepäämään ja yritimme rauhoittua mahdollisimman nopeasti. Sitten nousimme ja kurkistelimme ikkunoista ja kadun olivat hälytysajoneuvot vallanneet.

Miksi meidän piti poistua mahdollisimman nopeasti, emmehän me mitään pahaa tehneet enkä voineet mitään sille että hän päätti hypätä kaiteelta alas, kysäisin mieheltäni. Hän huokaisi syvään ja näytti yhtä pilleriä minulle, näiden vuoksi, hän sanoi kireänä, huumeiden hallussapitoa ei pidetä hyvänä asiana ja tästä voisi tulle meille rutkasti vaikeuksia. Huumeiden, änkytin tyrmistyneenä, sinähän annoit niitä minulle päänsärkyyn, ihmettelin. Sinä olet hieman yksinkertainen, Vivi, hän tokaisi minulle, nämähän piristävät ja jaksat juhlia päiväkausia yhteen putkeen.

Pikkukaupungin tyttönä tunsin itseni jollain tavalla petetyksi, olin siis huumeiden vaikutuksen alaisena juhlinut, pelannut ja kaiken huipuksi Elvis oli vihkinyt meidät avioliittoon. Tässä olikin iso pala purtavaksi. Mutta mietin tätä huomenna, kuten Scarlett O´Hara aikoinaan, päätin ja ryhdyin nukkumaan.

Soittelemisiin, Vivian, 246.

by Vivian -

Päivä prinsessana

Oli tosi ihanaa vaihtaa vapaalle. Alkoholi ja jokin muukin tosiaan surisi päässä ja olo tuntui välillä epätodelliselta. Oli todella ihanaa laittautua ja olla kammattavana ja meikattavana. Meillä oli tosiaan onnenpotkuni vuoksi rutkasti ylimääräistä rahaakin, joten siitä ei kerrankin  ollut huolta.  Huristimme juhlatamineissamme limusiinillä ja tuli siinä tietysti seksiäkin harrastettua. Onneksi kuljettajan ja meidän välillä oli seinä peittona.

Hoipertelimme Elviksen puheille, ja kikatimme kumpikin että I do. Sitten juhlaillalliselle ja hotellin hääsviittiin, jossa pistimmekin todella villit juhlat pystyyn.  Pistelimme hurjina takaapäin parvekkeilla ja kippasimme välillä shamppanjaa. Tämä on elämää, Vivi, sulhaseni sanoi minulle. Mitäs sitten, kun arki koittaa, kikattelin hänelle. Eiköhän se elämä sittenkin jatku, hän totesi nauraen.

Mitäs sitten tapahtui, siitä jatkan seuraavassa postauksessani, Vivian, 246.

 

 

by Vivian -

Ja mitäs sitten

Päätäni alkoi vähän särkeä ja mies antoi minulle pienen tabletin. Otin sen veden kanssa ja sitten minullakin alkoi mennä lujaa. Seuralaiseni ehdotti minulle että jos menisimme naimisiin Vegasissa, kun kerran olemme täällä. Pienten pöllyjen vuoksi idea alkoi kuulostaa minustakin hyvältä.

Mies näpytteli netissä varauksia vetämään ja annoin hänen hoitaa paperihommat, kerran se näytti sujuvan niin hyvin. Varasimme hääsviitin hotellista, kerran meillä oli kerrankin ylimääräistä tuohta yllinkyllin. Löysimme minulle ihanan häämekon, menin kauneushoitolaan laittattamaan meikin ja kampauksen. Miehenikin hankki jostain itselleen hienon puvun.

Otin vielä yhden napin jännistyspäänsärkyyn coctailin kanssa ja mieleni valtasi jälleen kiihko ja mania. Olimme valinneet Elviksen vihkimään meidät ja se nauratti minua kovasti. Kolmas kerta todensanoo, kikatin kumppanilleni, joka hymyili tyytyväisen oloisen.

Soittelemisiin, Serena, 246.