Yritimme lyödä pystyyn nerokkaan aivoriihen, alkoholi poreili kilvan päissämme mutta emme saaneet aikaan mitään toteuttamiskelpoista ajatusta. Yhtäkkiä saunasta kuului kauhea ryminä ja sen jälkeen melkoinen kiroilu. Juoksimme katsomaan mitä kummaa tapahtui, ja näimmekin että lauteet olivat romahtaneet maahan asti.
Me kikatimme hervottomina ja miehet manailivat sekä käärmenainen kimitti jotain sekavaa. Mitä te oikein nauratte, kanttori sanoi meille vihaisena, tästä tulee kuluja. No et sinä voi väittää että tuo olisi meidän syy, sanoin topakasti kiukkuiselle kanttorille. Käärmenainen nuo kaksi idioottia johdatti synnin tielle saunaan ja sen vuoksi sinun lauteesi ovat nyt rikki ja poikki, synnin palkka on kuolema, täräytin nauraen kanttorille kurkku suorana.
Panemisiin, Vivian, 246.
