Aamulla heräsin liikenteen meluun ja hälytysajoneuvojen ääniin. Olin erittäin kiitollinen, että minulla oli seuraa. Pikkukaupungin tyttö tunsi olonsa hyvin yksinäiseksi ja orvoksi, mihin ihmeeseen olinkaan taas pääni pistänyt. Seuralaisenikin naureskeli minulle, että olisin ihan hyvin voinut luoda uraa Suomesta päin, mutta varmasti reissu tekisi minulle ihan hyvää ja matkailuhan avartaa aina…
Otimme vielä kunnon aamusekstailut aamujumpaksi, hän rynkytti minua takaapäin ikkunalautaa vasten. Kun katsoin alas, ihmisiä ja autoja meni kadut täynnä. Laukesinkin hänen klitorikseni hellään sivelyyn.
Kävimme aamupalalla läheisessä kahvilassa, ja minulle tuli ihan Sinkkuelämää sarjan Carrie fiilis, kun hoilottelin kadunkulmassa. Kukaan ei olisi kiinnittänyt minuu huomiota, vaikka olisin kirmaillut ympäriinsä ilkosen alastomana. Nyt oli uusi päivä täynnä tuoreita seikkailuja, jatkan tästä seuraavassa postauksessa.
Soittelemisiin, Vivian, 246.