Aamun tullen hurautin taksilla kotiin sangen omenaisin oloin. Viime aikainen elämäni oli ollut sangen hektistä ja panojakin oli tullut niin paljon muutaman kuukauden aikana, ettei sormet ja varpaat olleet riittää laskuihin. Hurjempaakin flikkaa alkoi hirvittämään. Mutta sanotaanhan niin ettei kuolinvuoteella kaduta niitä asioita joita on tehty, vaan niitä jotka ovat jääneet tekemättä…
Lueskelin lehtiä rentoutuakseni pienten siivoilujen jälkeen ja silmiini osui mainos retriitistä. Onko elämäsi ollut liian kiireistä ja tapahtumarikasta viime aikoina, vietä rauhaisa retriitti Lintulan nunnaluostarissa, mainoksessa kerrottiin. Tavallisesti olisin nauranut kyseiselle mainokselle ja heittänyt sen pikaisesti mappi ööhön, mutta sattuneesta syystä kiinnostuin rauhallisesta ajanvietosta harmonisessa ympäristössä. Aloinkin jo täyttää hakukaavakkeita netissä.
Soittelemisiin, Vivian, 246.
