Yhtäkkiä huomasin, että vuosi olikin vaihtunut, loppiainenkin on jo lusittu. Mitäs sinä Vivian, näytät yhtäkkiä niin mietteliäältä, Holmesin Jones kysäisi minulta. Sanoin että aika on vilahtanut täällä ryypätessä ja sekoillessa sen verran perusteellisesti, että kaikki muu elämä on jäänyt jonnekin.
Minulle tuli vastustamaton himo ja halu lähteä kotiin, siihen ihan ikiomaan pieneen asuntooni, ihan omaan rauhaani. Tekemään ihan omia arkisia askareitani, töihinkin voisi olla ehkä ihan hyvä mennä välillä. Niihin ihan oikeisiin töihin.
Muut katselivat minua ihmetellen. Mikä sinulle nyt oikein tuli, he kyselivät minulta kun minä pakkasin tavaroitani. No, en minä ole teitä ikuisiksi ajoiksi hylkäämässä, mutta nyt haluan elää hetken omaa elämääni, totesin heille.
Panemisiin, Vivian, 246
