by Vivian -

Rikas, komee ja hyvä panee

Tottahan toki haluaisin oleskella täällä, on täällä hieman eri miljöö ja näkymät kuin omassa pienessä asunnossani, naureskelin hänelle. Sitooko sinua jokin työ asuinpaikkakunnallesi, Herttua tuumasi kysyvän näköisenä minulta. Itse asiassa olen pitänyt hieman sapattivapaata, tuumasin liikemiehelle. Välillä olen tehnyt näitä omia juttujani kerroin hänelle.

Kun vilkaisin kännykkääni, oli edellisen tilaisuuden järjestäjä laittanut minulle viestin, että jos pidän Sipoon Herttuan tyytyväisenä, minulle tulee kyllä keikkaa riittämään ja voin saada jopa jonkinlaisen bonuksenkin. Aloinkin ahkerasti pohtimaan, että mitä tekisin. Olihan herttua ihan hyvännäköinen, erittäin varakas mutta olisiko hän ehkä jopa hyvä panemaankin?

Mitä kaikkea sinä haluaisit tehdä kanssani, kysäisin liikemieheltä. Mennään sinun ehdoillasi, Vivian, hän hymyili minulle.

Panemisiin, Vivian, 246.

by Vivian -

Uusi elämä

Pitkästä aikaa kävelin yksin kaupungin kaduilla omasta tilastani nauttien. Komeita miehiäkin käveli vastaan ja pelasin heidän kanssaan hieman silmäpeliä. Tuntui niin hyvältä kun sain vastaukseksi lämpimiä  hymyjä ja minua katsottiin myös lämpimästi silmiin.

Täytyy myöntää, että olin jo kyllästynyt Holmesiin Jonesiin, pastoriin ja kanttoriin. Mikään ei tulisi koskaan johtamaan mihinkään parempaan. He sopivat kyllä satunnaiseksi seksiseuraksi, mutta siihen se tulisi jäämään. En nyt sano että kaipaisin mitään uskollista parisuhdettakaan tällä hetkellä, mutta halusin elämältäni ihan jotain muuta.  En kyllä itsekään tiennyt mitä se mahdollisesti olisi.

Saavuin asuntoni ovelle ja oli sen verran tunkkaista, että piti avata ikkunat ja tuuletella sekä tarttua imuriin. Huomenna olisi uusi päivä ja uusi elämäni voisi taas alkaa!

Panemisiin, Vivian, 246

by Vivian -

Kotiinlähtö

Yhtäkkiä huomasin, että vuosi olikin vaihtunut, loppiainenkin on jo lusittu. Mitäs sinä Vivian, näytät yhtäkkiä niin mietteliäältä, Holmesin Jones kysäisi minulta. Sanoin että aika on vilahtanut täällä ryypätessä ja sekoillessa sen verran perusteellisesti, että kaikki muu elämä on jäänyt jonnekin.

Minulle tuli vastustamaton himo ja halu lähteä kotiin, siihen ihan ikiomaan pieneen asuntooni, ihan omaan rauhaani. Tekemään ihan omia arkisia askareitani, töihinkin voisi olla ehkä ihan hyvä mennä välillä. Niihin ihan oikeisiin töihin.

Muut katselivat minua ihmetellen. Mikä sinulle nyt oikein tuli, he kyselivät minulta kun minä pakkasin tavaroitani. No, en minä ole teitä ikuisiksi ajoiksi hylkäämässä, mutta nyt haluan elää hetken omaa elämääni, totesin heille.

Panemisiin, Vivian, 246

by Vivian -

Jenkkilä kutsuu

Täytyy sanoa, että Mustan Oriin äkillinen yhteydenotto tuli parhaimmalla mahdollisella hetkellä meidän naisten mielestä, koska meidän karkumatkamme unohtui tyystin miesten mielestä. Olemmeko me tosiaan lähdössä sinne, Pastori kajautti epäröivän näköisenä. Niin, pitääkö meidän ottaa sitten virkavapaata, kanttori ihmetteli toisaalla.

Camilla kajautti innokkaana, että meillähän on ainutlaatuinen tilaisuus päästä ilmaiseksi työmatkalle Jenkkilään, ja matkan aikana näkisimme vielä kaikkea uutta ja ihmeellistä, mitä emme ole tätä ennen päässyt näkemään. Annabel näytti yhtäaikaa hyvin innostuneelta ja erittäin empivältä ujohkon luonteenlaatunsa vuoksi.

Holmesin Jonesin kännykkä piippasi yllättäen aivankuin Jäätteenmäen faxi taannoin.  Musta Ori oli laittanut whatsapp -viestin, ja siinä oli kuva jossa minä ja Camilla olimme dominanvaatteissa ja katsoimme suoraan kameraan.

Soittelemisiin, Vivian, 246.

by Vivian -

Holmesin paluu

Olin sangen rentoutunut otettuani pitkästä aikaa vastaan muutaman ihanan ja kiihkeän seksipuhelun. Olin tavannut nopeasti useita erilaisia kiihkeitä miehiä ja jakanut heidän kanssaan uusia ihania fantasioita, toki olin fantasioinut itsekin.

Hipsin pikkuhiljaa hotellihuoneeseeni nukkumaan, ja aamulla heräsin hyvin nukkuneena. Holmesin Joneskin saapui paikalle sangen nuutuneen näköisenä. Kysäisin häneltä että millainen se käärmenainen oikein olikaan. Yllätyksekseni Holmes mumisi että hänet oli ilmeisesti huumattu, koska hänellä on niin järkyttävän kova kanuuna.

Annoin hänelle pari buranaa ja käskin levätä. Puhelimeni kilahti ja mustalta orilta tuli viestiä, että seuraavana iltana olisi luvassa todella eksoottinen  ja ennennäkemätön näytös klubilla. Ainakin toinen esiintyjä olisi kotoisin kaukaa idästä….

Soittelemisiin, Vivian, 246.

by Vivian -

Normimenoa

Olin poiminut muutaman kukan mukaani, joten tietysti pistin ne tyynyni alle jotta voisin uneksia siitä komeasta prinssistä,  joka hakisi minut kauas pois valkoisella ratsullaan. Nukahdin kuin pieni porsas, ja unessa oli tiettyä sekoilua, jota tosin on normaalistikin minun elämässäni, joten tuleva ylkäni jäi jälleen kerran hahmottamatta. Jones kyllä irvaili, ettei minun kannattaisi enää mennä naimisiin huikentelevaisen mielenlaatuni vuoksi.

Hymyilin tarjoilijapojalle, joka toi Holmesin tilaaman aamupalan huoneeseeni, ja tiedustelin häneltä onko kananmunat varmasti kovia, koska en pidä löysistä munista. Pojalla helottivat posket kilpaa pionien kanssa ja Holmes nuhteli minua, ettei alaikäisiä saa kiusata tuolla tavalla. Kyllä se poika taisi tosin ihan täysi-ikäinen olla, anteeksi vain.

Mitähän Vivan keksisi seuraavaksi?

Soittelemisiin, Vivian, 246.

by Vivian -

Juhannustaikoja

Pannaankos ykköseen vai kakkoseen vai kumpaankin, kähisi möreä ääni takanani. Yritin pyristellä vastaan mutta en voinut minua lujasti kiinni piteleville käsille mitään. Hän tunkeutui sisään anukseeni minua satuttaen ja pistin vastaan niin kovaa kuin suinkin kykenin. Hän laukesi nopeasti sisääni ja hetken päästä näin vasta kaukana poistuvan selän.

Havahduin ja huomasin torkahtaneeni niitylle ja minua kovaa kiinni pitelevät kädet olivat Holmesin Jonesin. Kylläpäs sinä nukuit siki, hän ihmetteli ja huidoit oikein urakalla kun yritin sinua herätellä, hän manaili, sain melkein turpiini ja mustan silmän.

Hymähtelin ja lähdin käsi kädessä hänen kanssaan kävelemään kohti romanttista yösijaamme. Matkamme oli jo ollut pitkä mutta kuinkahan kauan se tulisi vielä jatkumaan Suomen ajattomassa suvessa?

Soittelemisiin, Vivian, 246.

by Vivian -

Unelmien panot

Olin jo hyvin lähellä huippua, kun hän halusi minun ratsastavan hänellä. Asetin kiimapilluuni hänen jykevän mahtavan elimensä ja aloitin hurjan ratsastuksen kovaa huohottaen. Ai kun se tuntuikin hyvältä, koska meidän tohtorillamme oli tosi paksu ja pitkäkin lemmen sauva.

Ratsastin lujaa ja antaumuksella edestakaisin, eteen ja taakse. Kuuma ja kiimainen pilluni litisi kuin viimeistä päivää ja tohtorikin alkoi äännellä nautinnon sekaisesta kiimastaan. Laukesin hänen päällensä räjähtäen ja yllättäen lääkäri vetäisi kyrpänsä pois pillustani ja alkoi lypsää spermaa päälleni ja sitä tuli aivan valtavasti, ihan litroittain, olin melkein hukkua hänen valtavaan spermamääräänsä.

Sitten tunsin äkkiä rysähtäväni alas tutkimuspöydältä. Ei se putous vaan se äkkipysäys…

Soittelemisiin, Vivian, 246.

by Vivian -

Paluu metsäpaikalle

Naureskelin ylöspäin ajaessamme dildometsälle ja yhtäkkiä tulikin mieleeni että on jo pääsiäinen. Vitsit, jäi trullaaminen tältä kerralta täysin väliin, puuskahdin, ja Holmesin Jones oli tukehtua nakkisämpyläänsä. Seuraavan kerran kun pysähdyimme, hän kävi hakemassa minulle huoltoasemalta jättikokoisen yllätysmunan, oli jopa puoleen hintaan, hän virnuili minulle.

Kävimme illalla nukkumaan ja yhtäkkiä huomasinkin olevani jälleen pohjalaisessa Dildometsässä. Tällä kertaa Holmesin Jones änkesi massiivista punaista puista jättidildoa sisääni ja sivusilmällä näin, kun pohjalaisisännät pamputtivat toisiaan kilvan puuta vasten. Meno oli kuin jossain Fifty Shades of Grey leffassa tai muussa porno-orgiafantasiabileissä. Tapahtumapaikkana oli vain kylmä, pimeä  ja ankea metsä.

Äkkiä kuulin huutavani, että Jones, lopeta, mennään pois. Huomasin nähneeni pahaa unta synkästä metsäpaikasta. Holmes hörähti että olikohan se K40-paikka 🙂

Soittelemisiin, Vivian, 246.

by Vivian -

Unelmia toteuttamaan

Yhtäkkiä sen päätin, unelmat pitää toteuttaa. Minä tyttö lähdenkin Ameriikkaan, kukaan ei voi pidätellä minua.  Katsoin Sinkkuelämää sarjaakin ihan uudella silmällä, jos nuokin pärjäävät siellä niin miksi en minäkin. Ajatelkaa nyt, suurkaupungillinen uusia ihania miehiä ja kaikki ovat minun tavoitettavissani. Aloinkin jo selata netistä asunnonhakuja, on pienikin asunto parempi kuin ei asuntoa ollenkaan. Hotellissa oleskelu voi käydä liian kalliiksi minun kukkarolleni….

Töissäkin otin hieman vuorotteluvapaata, jos asiani alkavat luistaa niin hyvin kuin unelmoin, voin sanoa työpaikalleni soronnoo.  Se on kuulkaa lähtöä nyt.  Lentolippujen ynnä muiden hinnat hieman hirvittivät, mutta kerranhan sitä täällä vain eletään. Ja sanotaan että kuolinvuoteella ei  kaduta niitä asioita, joita on tehnyt, vaan niitä,  joita ei ole uskaltanut tehdä.

Seuraavassa postauksessani kerron lisää suunnitelmistani,

soittelemisiin siihen asti, Vivian, 246.