Eipä muuta sitten kun pakkaamaan pikaisesti kimpsut ja kampsut, olinkin jo kyllästynyt näin hiljaiseen elämään 🙂 Olikos se nyt minun syytäni, kun munkkien hillot alkoivat kiehua liian kuumina… Ilmeisesti meidän viettämä maallinen meininki oli jo levinnyt muuallekin luostariin seksuaalisen kuhinan merkeissä. Kaikki munkit olisivat halunneet maistaa kiellettyä mehukasta hedelmää…
Abbedissa valvoi poistumistamme henkilökohtaisesti kantaessani tavarani autoon eikä jostain syystä sanonut minulle että tervetuloa takaisin. Meno oli kyllä minun makuuni liian tylsää ja arkista, eikö se elämä ole sitä varten että siitä saa iloita ja nauttia.
Ajaessani alkoi aurinko paistaa ja kuuntelin iloista maallista musiikkia, huvitti kun Syntisten pöytä alkoi soida radiossa ja minuakin alkoi naurattaa ja laulattaa ihaillessani hienoja maisemia ympärilläni….
Soittelemisiin, Vivan, 246.