Kielletty hedelmä

Eipä muuta sitten kun pakkaamaan pikaisesti kimpsut ja kampsut, olinkin jo kyllästynyt näin hiljaiseen elämään 🙂 Olikos se nyt minun syytäni, kun munkkien hillot alkoivat kiehua liian kuumina… Ilmeisesti meidän viettämä maallinen meininki oli jo levinnyt muuallekin luostariin seksuaalisen kuhinan merkeissä. Kaikki munkit olisivat halunneet maistaa kiellettyä mehukasta hedelmää…

Abbedissa valvoi poistumistamme henkilökohtaisesti kantaessani tavarani autoon eikä jostain syystä sanonut minulle että tervetuloa takaisin. Meno oli kyllä minun makuuni liian tylsää ja arkista, eikö se elämä ole sitä varten että siitä saa iloita ja nauttia.

Ajaessani alkoi aurinko paistaa ja kuuntelin iloista maallista musiikkia, huvitti kun Syntisten pöytä alkoi soida radiossa ja minuakin alkoi naurattaa ja laulattaa ihaillessani hienoja maisemia ympärilläni….

Soittelemisiin, Vivan, 246.

 

Abbedissan puheilla

Nautimme toisistamme koko yön kahden innokkaan kokelaan kanssa. Sain patukkaa edestä ja takaa ja jopa yhtä aikaisestikin. Saavutimmekin valtavan nautinnollisen orgasmin aallot melkein yhtäaikaisesti.  Lepäilimme vielä vällyihin kääriytyneinä kunnes poistuimme kokelaitten kanssa hissun kissun omiin osoitteisiimme kuten Kasper, Jesper ja Joonatan kardemumman yössä.

Aamu Lintulassa oli kolkko. Abbedissa mulkoili minua synkeän näköisenä. Jouduimmekin puhutteluun toisen retriittiläisen kanssa ja saimme kuulla että munkkiluostarissa on ollut liikaa maallista kohinaa viime aikoina ja munkkien mielenkiinto henkisiin harjoituksiin oli häiriytynyt todella pahasti.

Abbedissa kertoi heidän päättäneen, että retriittiläiset saavat poistua Lintulasta , koska olimme tuoneet liikaa kaaosta ja häiriöitä hengelliseen elämään ja munkit olivat yleisestikin liian kiihtyneitä  sopeutuakseen yksinkertaiseen luostarielämään.

Soittelemisiin, Vivian, 246.

Talvisessa yössä

Kun toinen innokkaista kokelaista oli jonkin aikaa poissa pelistä, satsasin mielenkiintoni täysin toiseen kokelaaseen. Kerroin kyllä tauolla olevalle, että hn voi hyväillä minua ellei hän halua pelkästään katsoa touhuamistamme.

Olin valmis ja sainkin toisen kokelaan himosta tärisevän kiiheän ison kullin suoraan märkään ja himokkaaseen pilluuni. Minua kiihotti toisen kokelaan intensiivinen katse samalla kun hän yritti runkata innokasta patukkaansa juhlakuntoon.

Inahdin nautinnosta kun päälläni oleva kokelas työnteli innokkaasti vauhdilla patukkaansa yhä syvemmälle ja syvemmälle himokkaaseen lemmenluolaani. Menin konttausasentoon ja tauolla oleva kokelas alkoin hyväillä klitoristani kielellään samalla kun toinen pumppasi minua takaapäin.

Kylmässä kevättalven yössä vain eläinten äänet ja tuulen viima sekä miesten ja minun huohotus korvissani aloin jo tuntea maalin lähestyvän…

Soittelemisiin, Vivian, 246.

Ripitys

Abbedissa katseli minua arvostelevasti äreän näköisenä  päästä varpaisiin, kun pikaisesti siistiydyttyäni saavuin paikalle. Jaaha, kuulin ja näin että siellä tapailtiin munkkiluostarin jäseniä, hän puuskahti minulle vihaisesti. Niin, hieman juttelimme uskonnollisista näkemyksistämme, lirkuttelin hänelle, mutta jostain syystä hän jäi katselemaan epäilevän näköisesti perääni.

Minulle oli jälleen nakitettu perunateatteria ja tiskien käsittelyä. Toinen retriitillä oleva nainen tarkkaili minua kulmiensa alta, kun hieman lauleskelin ja hymyilin töiden lomassa. Mitäs nyt on tapahtunut, hän tiedusteli minulta vaivihkaa. Olin tuossa hieman käveleskelemässä ja tutustuin hieman munkkiluostarin jäseniin, kerroin hänelle hymyillen. Sekös tuota mielialaa niin kummasti kohotti, hän kysäisi hieman kulmakarvojaan kohottaen. Kyllähän ne tuoreet hillomunkit on iloinen asia, kerroin hänelle monimielisesti hymyillen.

Soittelemisiin, Vivian, 246.

Hillomunkit

Munkkipata porisi hämmentävästi ja he olivat myös kiihtyneitä äkillisestä eroottisesta näkymästä. En tiedä kuinka kauan he olivat seksileikkejämme seuranneet. Onneksi ketään päällystöstä ei ollut paikalla, eräs heistä virnuili noviisillemme.

Minä huikkasin heille että millaista hilloa teidän muiden munkkien sisällä on, valkoisten spermojen valuessa jalkojani pitkin iloisesti. Joku rohkea munkeista kyseli, että kuinka kauan aion viipyä retriitissä, että pääsisikö minun munkkejani hieromaan vielä vierailuni aikana.

Ans kattoo, voihan se olla että äkillinen munkin himo voi iskeä tämän vierailuni aikana hiljentymisistä huolimatta…, virnuilin himokkaille munkeille. Eräs heistä ilmoitti äkkiä puhelimen piipattua, että apotti ja abbedissa kaipailevat kovasti lisää työvoimaa. Niinpä lähdimme hitaasti valumaan töitä kohden…

Soittelemisiin, Vivian, 246.

Muhevat munkit

Aloinkin kohtapuoliin vaikeroida tuntiessani valtavan orgasmin aaltojen lähestyvän ja laukesin kovaa supistellen hänen suonikasta miehuuttaan vasten. Hän halusi lopuksi vielä takaapäin ja hän alkoi pamputtaa minua lujaa vetäen kyrpänsä aina välillä pilluni huulille ja sitten työntyen nopeasti syvälle sisälleni mehukkaaseen ja litisevään pilluuni.

Sitten hän nopeutti tahtia ja alkoi huohottaa ja voihkia, hän vielä työnsi sormensa anukseeni syvälle ja laukesinkin toistamiseen raikkaassa ulkoilmassa. Mies laukesi myös lujaa karjaisten ja tunsin hänen kyrpänsä vavahtelevan syvällä sisälläni.

Lepäsimme hetken vierekkäin kietoen toista takkia ympärillemme kun kuulimme lähistöltä jotain outoa ääntä, joka ei ollut tuulen eikä muuta luonnon aiheuttamaa ääntä. Näimme takanamme muutaman munkin kulkueen, ja miltei jokaisella heistä oli käsi eksynyt housuihin….

Soittelemisiin, Vivian, 246.

Himojen vallassa

Mies kertoi minulle nunnien haaveilevista katseista ja siitä, kuinka nunnien tekemät laulut olivat täynnä himoa ja kaipuuta. Verhottuina ne kertoivat kaipuusta Jumalaan ja iankaikkiseen elämään, mutta todellisuudessa ne kertoivat himoista ja täyttymättömistä toiveista.

Muu seurue oli jatkanut matkaansa näkymättömiin, joten totesin noviisille että voisimme vähän helpottaa oloamme. Häntä ei tarvinnut monesti kehottaa, hän kietoi minut nopeasti kiihkeään kielisuudelmaan ja hänen kätensä alkoivat tutkia määrätietoisesti rintojani ja toinen hänen kätensä siirtyi tutkimaan alakertaani. Minäkin hamusin kädelläni hänen jalkoväliään, josta löytyi jo kovaa vauhtia täyteen mittaansa turvonnut miehinen elin.

Hän huohotti jo kovaa kiihkosta ja siirryimme hieman syrjemmälle metsään. Hän levitti pitkän takkinsa maahan ja  kaatoi minut allensa…

Soittelemisiin, Vivian, 246.

 

Arkea nunnaluostarissa

Aamulla aikaisin piti nousta ortodoksiseen jumalanpalvelukseen päivittäin, sen jälkeen oli tarjolla avustavia keittiötöitä, kuten perunoiden ja vihannesten kuorimista. Kysäisin pitkästyneenä kanssani perunoita kuorivalta vierailijalta, että tapahtuuko täällä mitään jännittävää koskaan? Hän hymähti ja sanoi että jutun pointti onkin siinä ettei täällä tapahdu oikein mitään vaan keskitymme hiljentymään ja meditoimaan.

Lounaan jälkeen vetäydyin lepäämään ja herättyäni lähdin ulos tutkimaan maisemia ja löysinkin luontopolun mitä pitkin lähdin käveleskelemään. Iloinen yllätys oli kun löysin yllättäen Valamon munkkiluostarin ja vastaani tulikin muutaman miehen seurue. Tervehdin ja kysyin miten kauan he ovat olleet täällä. Sinä olekin näköjään vastatullut, he naureskelivat minulle ja myönsin heidän olevan oikeassa.

Soittelemisiin, Vivian, 246.

Lintulaan

Parin päivän päästä minulle soitettiin ja maksun lisäksi kerrottiin että meidän odotetaan osallistuvan hartaushetkien lomassa myös luostarin sekalaisiin askareisiin ja töihin. Pyörittelin silmiäni, mutta edelleen ajattelin että hiljentyminen olisi juuri sitä lääkettä, mitä olen  eniten vailla tällä hetkellä.

Matka oli pitkä, kun mennä huristelin Lintulan nunnaluostariin. Suuren ankean näköisen kivirakennuksen portilla alkoi jo heikompaa hirvittää, mihin olinkaan menossa. Mutta tuumasin että rohkea rokan syö ja olisikohan tarjolla munkkeja hillolla  jälkiruoaksi….

Jouduin saavuttuani tervetulohaastatteluun, olin onneksi pukeutunut ihan asiallisesti, koska abbedissat ja nunnat näyttivät sangen tiukoilta tädeiltä. Miesten tulo ei ole tänne sallittu, he huomauttivat minulle tiukasti ja huuleni värähtivät ihan  tahtomattani.

Soittelemisiin, Vivian, 246.

Retriittiin

Aamun tullen hurautin taksilla kotiin sangen omenaisin oloin. Viime aikainen elämäni oli ollut sangen hektistä ja panojakin oli tullut niin paljon muutaman kuukauden aikana, ettei sormet ja varpaat olleet riittää laskuihin. Hurjempaakin flikkaa alkoi hirvittämään. Mutta sanotaanhan niin ettei kuolinvuoteella kaduta niitä asioita joita on tehty, vaan niitä jotka ovat jääneet tekemättä…

Lueskelin lehtiä rentoutuakseni pienten siivoilujen jälkeen ja silmiini osui mainos retriitistä. Onko elämäsi ollut liian kiireistä ja tapahtumarikasta viime aikoina, vietä rauhaisa retriitti Lintulan nunnaluostarissa, mainoksessa kerrottiin. Tavallisesti olisin nauranut kyseiselle mainokselle ja heittänyt sen pikaisesti mappi ööhön, mutta sattuneesta syystä kiinnostuin rauhallisesta ajanvietosta harmonisessa ympäristössä. Aloinkin jo täyttää hakukaavakkeita netissä.

Soittelemisiin, Vivian, 246.