Arkea nunnaluostarissa

Aamulla aikaisin piti nousta ortodoksiseen jumalanpalvelukseen päivittäin, sen jälkeen oli tarjolla avustavia keittiötöitä, kuten perunoiden ja vihannesten kuorimista. Kysäisin pitkästyneenä kanssani perunoita kuorivalta vierailijalta, että tapahtuuko täällä mitään jännittävää koskaan? Hän hymähti ja sanoi että jutun pointti onkin siinä ettei täällä tapahdu oikein mitään vaan keskitymme hiljentymään ja meditoimaan.

Lounaan jälkeen vetäydyin lepäämään ja herättyäni lähdin ulos tutkimaan maisemia ja löysinkin luontopolun mitä pitkin lähdin käveleskelemään. Iloinen yllätys oli kun löysin yllättäen Valamon munkkiluostarin ja vastaani tulikin muutaman miehen seurue. Tervehdin ja kysyin miten kauan he ovat olleet täällä. Sinä olekin näköjään vastatullut, he naureskelivat minulle ja myönsin heidän olevan oikeassa.

Soittelemisiin, Vivian, 246.

Lintulaan

Parin päivän päästä minulle soitettiin ja maksun lisäksi kerrottiin että meidän odotetaan osallistuvan hartaushetkien lomassa myös luostarin sekalaisiin askareisiin ja töihin. Pyörittelin silmiäni, mutta edelleen ajattelin että hiljentyminen olisi juuri sitä lääkettä, mitä olen  eniten vailla tällä hetkellä.

Matka oli pitkä, kun mennä huristelin Lintulan nunnaluostariin. Suuren ankean näköisen kivirakennuksen portilla alkoi jo heikompaa hirvittää, mihin olinkaan menossa. Mutta tuumasin että rohkea rokan syö ja olisikohan tarjolla munkkeja hillolla  jälkiruoaksi….

Jouduin saavuttuani tervetulohaastatteluun, olin onneksi pukeutunut ihan asiallisesti, koska abbedissat ja nunnat näyttivät sangen tiukoilta tädeiltä. Miesten tulo ei ole tänne sallittu, he huomauttivat minulle tiukasti ja huuleni värähtivät ihan  tahtomattani.

Soittelemisiin, Vivian, 246.

Retriittiin

Aamun tullen hurautin taksilla kotiin sangen omenaisin oloin. Viime aikainen elämäni oli ollut sangen hektistä ja panojakin oli tullut niin paljon muutaman kuukauden aikana, ettei sormet ja varpaat olleet riittää laskuihin. Hurjempaakin flikkaa alkoi hirvittämään. Mutta sanotaanhan niin ettei kuolinvuoteella kaduta niitä asioita joita on tehty, vaan niitä jotka ovat jääneet tekemättä…

Lueskelin lehtiä rentoutuakseni pienten siivoilujen jälkeen ja silmiini osui mainos retriitistä. Onko elämäsi ollut liian kiireistä ja tapahtumarikasta viime aikoina, vietä rauhaisa retriitti Lintulan nunnaluostarissa, mainoksessa kerrottiin. Tavallisesti olisin nauranut kyseiselle mainokselle ja heittänyt sen pikaisesti mappi ööhön, mutta sattuneesta syystä kiinnostuin rauhallisesta ajanvietosta harmonisessa ympäristössä. Aloinkin jo täyttää hakukaavakkeita netissä.

Soittelemisiin, Vivian, 246.