Puhe peflettien puolesta

Usein puhutaan siitä, onko naisilla vaikeampaa kuin miehillä, vai toisinpäin. Naisellahan toki on riesanaan kuukautiset ja synnyttäminen, ja kaikki niihin liittyvät vaivat. Miehillä näkisin olevan ongelmana oma miehisyys ja miehen velvollisuudet yhteiskunnan eri toiminnoissa. Miehen pitäisi olla niin vahva ja fyysinen, mies ei saisi itkeä….

Miehillä on se patukka, josta olenkin jo monta kertaa puhunut. Se voi helposti jäädä vetoketjun väliin, jos kulkee ihan kommandona. Toki karvatkin voi helposti jäädä, jos niitä on. Mutta olen kuullut, että jollain vanhemmalla miehellä olisi jäänyt kivespussit lauteiden väliin, niin että siitä irrotakseen piti purkaa lauteet. Siinä oli varmaankin hiki hatussa, jos saunassa oli lämmintä sata astetta, eikä varmaan naurukaan ollut kovin herkässä 🙂 Ei varmaan kylmän veden kaataminenkaan päälle olisi auttanut….

Mitenkäs tämä ongelma estetään? No, käytetään laudeliinoja eli peflettejä nyt juhannuksenakin, ettei mene koko sauna remonttiin 🙂

Soittelemisiin, Vivian, 246.

Vivianin villit vinkit

Tiesittekö, että miehilläkin on kehoon liittyviä murheita, kuten naisillakin. Naiset yleensä tuntevat olevansa liian isoja tai sitten rinnattomia. Miehilläkin on näitä kokoon liittyviä murheita. Moni haluaisi olla isompi ja lihaksikkaampi,  mutta kaikkein kovimpia murheita ovat nämä patukkaan liittyvät murheet.

Patukkahan on sen kokoinen kun se on, sitä ei voi oikeastaan kehittää millään tavalla isommaksi. Tietty, jos kaljamahaa on kertynyt,  laihduttamalla patukkakin voi mahdollisesti näyttää hieman isommalta. Samoin karvojen ajelu voi vaikuttaa kokoefektiin.

Vivianin villi neuvo miehille, jotka kokevat patukkansa olevan liian pieni: Satsaa muuhun toimintaan. Pukeudu siististi ja tyylikkäästi, käyttäydy hyvin. Opettele keskustelemaan naisten kanssa, älä ole itse koko ajan äänessä, vaan kuuntele toista.  Opettele suutelemaan hyvin ja ennenkaikkea, opettele loistava  suuseksi!

Tällä tavoin hälvennät patukkaan liittyviä koko-ongelmia 🙂

soittelemisiin, Vivian, 246.

Hallitse mun palleja

Tämän kommentin kuulin eräänä aamuna, hän hallitsi mun palleja. Entinen tyttöystävä oli hallinnut henkilön palleja niin ihanasti, nuori äiti oli tämä henkilö. Yllätys, yllätys, en ymmärtänyt miten niitä palleja hallitaan oikeasti. Mutta tämän jälkeen on mielessäni soinut Chisun biisi, se jossa mikään ei tunnu enää miltään. Pallienhallitsija – hmmm, millainen hän voisi olla.

Ehkä määräileminen voisi olla oikea tapa? Nyt pitää kovettua, nyt lopettaa.. Anteeksi blondiuteni, mutta tämä pallienhallinta oli sellainen termi minkä kuulin ihan ensimmäistä kertaa. Mielestäni pallit reagoivat läheisyyteen, koskemiseen, nuolemiseen… Ehkä ne haluavat joskus päästä rintojenkin väliin tutkimusretkelle. Joskus haluavat roiskauttaa sisältönsä kasvoilleni, suuhuni, rinnoilleni, vatsalleni,pakaroilleni tai sitten salaperäiseen luolaani….

Soittelemisiin, Vivian, 246.