Juhannustaikoja

Pannaankos ykköseen vai kakkoseen vai kumpaankin, kähisi möreä ääni takanani. Yritin pyristellä vastaan mutta en voinut minua lujasti kiinni piteleville käsille mitään. Hän tunkeutui sisään anukseeni minua satuttaen ja pistin vastaan niin kovaa kuin suinkin kykenin. Hän laukesi nopeasti sisääni ja hetken päästä näin vasta kaukana poistuvan selän.

Havahduin ja huomasin torkahtaneeni niitylle ja minua kovaa kiinni pitelevät kädet olivat Holmesin Jonesin. Kylläpäs sinä nukuit siki, hän ihmetteli ja huidoit oikein urakalla kun yritin sinua herätellä, hän manaili, sain melkein turpiini ja mustan silmän.

Hymähtelin ja lähdin käsi kädessä hänen kanssaan kävelemään kohti romanttista yösijaamme. Matkamme oli jo ollut pitkä mutta kuinkahan kauan se tulisi vielä jatkumaan Suomen ajattomassa suvessa?

Soittelemisiin, Vivian, 246.

Juhlatunnelmissa

Ilta oli mitä ihanin, pulloa kallistui ja booliakin tehtiin lisää. Grillattiin ja pidettiin hauskaa. Meitä oli siunattu mitä ihanimmalla kesäillalla, olin tietty yrittänyt hieroa urakalla tuttavuutta muhkeapatukkaisen kanssa ja saada hänen huomionsa kiinnitettyä itseeni. Meitä naisia oli kourallinen ja kanttori sekä pastorikin olivat hieman innostuneet juhlimaan.

Grillissä tirisi erilaisia lihoja, maisseja ja makkaroitakin.  Haukkasin makkarasta ja laitoin siihen valkosipulikastiketta, ja samalla loin viekottelevan katseen komeaan munamieheen. Hän sitten sanoikin minulle, että tule yöllä käymään hänen teltallaan, niin voin saada jotain makoista suuhuni.

Hän sai minut ylipuhuttua ja lähdin yöllä pää tuiskeessa telttaa etsimään. Siellä olikin useampi miespuolinen paikalla ja aloimme taas hieman kallistelemaan pulloja….

Jatkuu seuraavassa postauksessa, siihen asti soittelemisiin,

Vivian, 246.

Juhlahumua

 

Eräs lapsuudenystävistäni oli pyytänyt minua kaasoksi pienimuotoisiin häihin, ja suostuin tietenkin. Hänkin oli hoitanut minulle muutaman kerran vastaavia velvollisuuksia. Tietysti pienenä taka-ajatuksena oli sulhasen komeisiin kavereihin tutustuminen.

Häistä oli tulossa melko pienet ja vapaamuotoiset, koska eihän tässä mitään ensimmäistä kertaa todellakaan oltu pappia kyydissä. Osa tarjottavista oli tehty itse ja tietty oli satsattu myös booliin ja muihin juomiin.

Vihkiminen toteutettiin ulkona luonnossa auringonpaisteessa, asut olivat melko vapaita. Morsiamella oli tosin valkoinen mekko ja sulholla puvun tapainen. Pastori ja kanttorikin tuntuivat olevan suhteellisen maanläheisiä ja booli maistui heillekin. Itse olin ainakin yrittänyt pukeutua klassisen seksikkäästi keveään juhlamekkoon 🙂

Olin silmäillyt jo pitkään komeaa best mania ja varsinkin hänen housuissaan pullottavaa komeaa patukkaa, johon toivoin kovasti pääseväni tutustumaan lähemmin illan tai viimeistään yön kuluessa.

Jatkan tästä panoraamasta myöhemmin, siihen asti soittelemisiin,

Vivian, 246.