Aamulla aikaisin piti nousta ortodoksiseen jumalanpalvelukseen päivittäin, sen jälkeen oli tarjolla avustavia keittiötöitä, kuten perunoiden ja vihannesten kuorimista. Kysäisin pitkästyneenä kanssani perunoita kuorivalta vierailijalta, että tapahtuuko täällä mitään jännittävää koskaan? Hän hymähti ja sanoi että jutun pointti onkin siinä ettei täällä tapahdu oikein mitään vaan keskitymme hiljentymään ja meditoimaan.
Lounaan jälkeen vetäydyin lepäämään ja herättyäni lähdin ulos tutkimaan maisemia ja löysinkin luontopolun mitä pitkin lähdin käveleskelemään. Iloinen yllätys oli kun löysin yllättäen Valamon munkkiluostarin ja vastaani tulikin muutaman miehen seurue. Tervehdin ja kysyin miten kauan he ovat olleet täällä. Sinä olekin näköjään vastatullut, he naureskelivat minulle ja myönsin heidän olevan oikeassa.
Soittelemisiin, Vivian, 246.