Kävelin sviitistä taksijonolle, koska hotelliyö olisi maksanut reilusti taksimaksua enemmän. Olin helpottunut, että en ollut jäänyt tälläkään kertaa kiinni mistään laittomasta, kun olin kerrankin malttanut mieleni, vai olinko vain menneiden tapahtumien johdosta liian väsynyt kenties.
Yllätys, yllätys, sama taksimies kuin edellisellä matkalla kotoa lentokentälle oli vuorossa. Hän hymyili minulle iloisesti ja sanoi että mitäs maailmanmatkaaja? Voi kuule, puuskahdin hänelle. Munaa kyllä saatiin ja tuli seikkailtua ja Elvis vihki minut avioliittoonkin, kerroin hänelle hymyillen. Hän katsoi minua silmät pyöreinä ja kysäsi mihin tuore aviosiippa oli jäänyt? Siinä sattui kaikenlaista, kerroin hänelle, mutta katsoin parhaaksi nostaa kytkintä ja lähteä…
Hän sammutti taksimittarin ja ajoimme samaan paikkaan luonnonhelmassa kuin menomatkallakin juttelemaan ja kenties jotain muutakin….
Soittelemisiin, Vivian, 246.